Ruokatietoutta

Seuraavana perustietoutta aterioista ja niiden sisällöistä.

Aamulla ei syöty heti: herätys oli kello neljältä, aamiainen seitsemältä. Aamiainen saattoi pitää sisällään puuron tai vellin, leipää ja suolakalaa sekä kirnupiimää. Jos oikein hyvin kävi, saattoi puuron kyytipoikana olla voisilmä tai tilkka maitoa. Oikein kylmänä talviaamuna päivä saattoi alkaa viinaryypyllä, jotta ulkona tarkenisi.

Puolinen kello kahdentoista maissa ja se oli päivän tukevin ateria. Puoliseen, jos se syötiin työmaalla kaukana kotoa kuten yleensä kesällä, kuului kylmiä ruokia kuten kukkoa, piirakoita, rieskaa tai suolakalaa sekä juomana sintua (= vedellä jatkettu maito tai piimä). Kotioloissa tarjottiin keittoa, yleensä liha- luu- tai kalakeittoa, leipää. Talvella saattoi tarjolla olla riistapaistia, jos metsällä onnisti.

Iltanen oli vuorossa töiden jälkeen siinä kahdeksan maissa, ja sitä varten ei erikseen valmistettu mitään vaan syötiin mitä päivälliseltä jäi. Iltasella pyrittiin kuitenkin syömään tuhdisti, koska aamun ateriaan oli aikaa ja se oli niukka.

Lihaa syötiin eniten syksyllä ja alkutalvella, jolloin sitä oli teurastusten jälkeen eniten saatavilla. Kevättalvi oli yleensä niukin varastojen vähetessä, pientä apua soi kalastuskauden alkaminen. Kesällä syötiinkin enemmän kala- ja maitoruokia. Ruokajuomana toimi piimä tai kalja, pelkkää maitoa käytettiin hyvin harvakseltaan ja yleensä sitä annettiin vain pikkulapsille. Jo edellä mainittua sintua joivat yleensä palkolliset ja köyhät. Aterian perusrungon muodostivat leipä, keitto ja suolakala.

Jokaisella oli oma puulusikkansa, jolla sai kauhoa keittoa yhteisestä kulhosta. Jokaisella oli myös oma veitsensä. Leipä nökötti paljaalla pöydällä ja suolakalat omassa kaukalossaan. Juotavat tarjottiin isoista puutuopeista. Ruoan jälkeen pesu hoitui nuolemalla oma lusikkansa ja laittamalla se yhteiseen lusikkahyllyyn seuraavaa ateriaa odottamaan.