Jumala

Tähän maailmanaikaan Suomessa jokainen kävi rippikoulun eikä sitä käymättömillä ollut naimisiin asiaa. Jokaiselle opetettiin pienestä pitäen, että Jumala on olemassa ja ihmisen kuuluu elää Häntä peläten ja tahtoaan totellen. Vaikka hahmon käsitykset nykyään olisivat minkälaiset tahansa, edellä mainitut seikat ovat kaiken pohjalla ja niiden tulisi vaikuttaa hahmon ajatteluun jollain tasolla. Tämä ei ole kuitenkaan mikään pieni juttu, vaan asia joka on lapsesta asti hahmon kalloon taottu. Toisin kuin ehkä nykyajassa, tänä teollisen ruoantuotannon aikakautena, Jumala ei ole mikään epämääräinen abstrakti asia vaan täyttä totta, kaiken luoja jonka tahdosta jokaisen elämä on kiinni. Jumalahan antaa sateen langeta maahan ja viljan kasvaa ja jos hän ei tätä salli, kuolee ihminen nälkään. Jumalan tahto näkyy siis hyvinkin suoraan arkisessa elämässä. Väärästä teosta seuraa aina rangaistus, vaikkei yksikään ihminen sitä näkisi tai kuulisi. Rangaistus taas vaikuttaa helposti kaikkiin muihin, joten olisi paras miettiä, miten elää.

Jotta pelaajille rakentuisi jonkinlainen kuva Jumalan merkityksestä hahmonsa elämässä, toivoisin jokaista miettimään omassa elämässään ihmistä, jota arvostaa yli muiden ja jonka sanalla on muita enemmän painoarvoa. Ihmistä, jonka kunnioitusta et halua menettää. Esimerkki voi olla kaukaa haettu, mutta tämän henkilön pitäminen mielessä mietittäessä hahmon suhtautumista Jumalaansa toivoakseni edes jotenkin konkretisoi jumalsuhdetta. Ja jos muita lähestymistapoja löytyy, niin on erittäin toivottavaa kertoa niistä täällä.

Ruokatietoutta

Seuraavana perustietoutta aterioista ja niiden sisällöistä.

Aamulla ei syöty heti: herätys oli kello neljältä, aamiainen seitsemältä. Aamiainen saattoi pitää sisällään puuron tai vellin, leipää ja suolakalaa sekä kirnupiimää. Jos oikein hyvin kävi, saattoi puuron kyytipoikana olla voisilmä tai tilkka maitoa. Oikein kylmänä talviaamuna päivä saattoi alkaa viinaryypyllä, jotta ulkona tarkenisi.

Puolinen kello kahdentoista maissa ja se oli päivän tukevin ateria. Puoliseen, jos se syötiin työmaalla kaukana kotoa kuten yleensä kesällä, kuului kylmiä ruokia kuten kukkoa, piirakoita, rieskaa tai suolakalaa sekä juomana sintua (= vedellä jatkettu maito tai piimä). Kotioloissa tarjottiin keittoa, yleensä liha- luu- tai kalakeittoa, leipää. Talvella saattoi tarjolla olla riistapaistia, jos metsällä onnisti.

Iltanen oli vuorossa töiden jälkeen siinä kahdeksan maissa, ja sitä varten ei erikseen valmistettu mitään vaan syötiin mitä päivälliseltä jäi. Iltasella pyrittiin kuitenkin syömään tuhdisti, koska aamun ateriaan oli aikaa ja se oli niukka.

Lihaa syötiin eniten syksyllä ja alkutalvella, jolloin sitä oli teurastusten jälkeen eniten saatavilla. Kevättalvi oli yleensä niukin varastojen vähetessä, pientä apua soi kalastuskauden alkaminen. Kesällä syötiinkin enemmän kala- ja maitoruokia. Ruokajuomana toimi piimä tai kalja, pelkkää maitoa käytettiin hyvin harvakseltaan ja yleensä sitä annettiin vain pikkulapsille. Jo edellä mainittua sintua joivat yleensä palkolliset ja köyhät. Aterian perusrungon muodostivat leipä, keitto ja suolakala.

Jokaisella oli oma puulusikkansa, jolla sai kauhoa keittoa yhteisestä kulhosta. Jokaisella oli myös oma veitsensä. Leipä nökötti paljaalla pöydällä ja suolakalat omassa kaukalossaan. Juotavat tarjottiin isoista puutuopeista. Ruoan jälkeen pesu hoitui nuolemalla oma lusikkansa ja laittamalla se yhteiseen lusikkahyllyyn seuraavaa ateriaa odottamaan.

Renki tuli taloon

Wilhelmi-renki saapui Kuopiosta mukaan Valjakan kartanon kuvioihin. Jätkä ehti taukopaikalla Koistisen pikkukylässä tehdä tuttavuutta paikallisen kievarin isännän kanssa. Perillä oli vastassa Iita-emäntä kukkoineen ja leipineen muuta talonväkeä unohtamatta. Vanha Aatami oli kaalien nostelussa selkänsä loukanneena sängyn pohjalla ja Wilhelmi joutui eläimiä ruokkimaan, vaikka vielä on palvelijoiden vapaaviikko. Illalla kävi kylän nuoren väen edustus kyselemässä tulokkaita raitille, mutta Wilhelmi oli matkasta (ja Iitan huolenpidosta) liian väsynyt ja Minna liian kipeä.

Offgame-huomiona: pelatessa käytetty murre löytää tiensä yllättävän helposti myös offgame-keskusteluun...

Pelimaailma viimein kokeiltavana

Savo pyörähti käyntiin piika-Minnan soolopelillä. Minna matkasi Kuopioon renkien päällysmiehen, vanhan Aatamin kyydissä. Perillä oli vastassa Aatamin sisko Iita notkuvine ruokatarjoiluineen sekä isäntäväestä Margareeta-rouva pienen Anna Sofiansa kanssa. Soolo oli ensimmäinen kosketus pelimaailmaan, toi esille korjattavia kohtia ja pisti juonikuvioita vireille.

Vielä kaksi sooloa pelattavana.