Kirkkomaan uudet asukit

Minna heräsi sunnuntaiaamuna raipaniskujen haavojen tykytykseen ja päätti olla mahdollisimman sairas välttääkseen kirkkoonmenon. Iita kuitenkin antoi hörpyn kotipolttoista ”troppia”, eikä selkä enää vaivannut. Tosin vanhasta tottumuksesta annostelu oli Vanhalle Aatamille sopivaa ja hentoisempi Minna olikin kevyessä hiprakassa kirkossa. Tämä ei jäänyt kylän emänniltä huomiotta. Wilhelmin osaksi tuli vahtia sekä Minnaa että Eetua, joista jälkimmäistä riivaa koti-ikävä.

Talonväki on hädin tuskin ehtinyt kotiin, kun lähetti Kuopiosta tulee hakemaan Kaarloa, kaupungissa on kiireellinen asia hoidettavana. Koska on sunnuntai eikä mitään erityisiä velvollisuuksia hoidettavana, Wilhelmi ja Minna päättävät lähteä tutkimaan läheisiä metsiä ja kävellä Syvärijärven rannalle. Eetu kuitenkin pysäyttää heidät ennen kuin ovat ehtineet edes poistua kotipihasta. Margareetan synnytys on alkanut ja Iita käski hakea heti apua. Kirsti on jo lähetetty lapsenpäästäjä Wiljalempeä hakemaan. Iita on silmin nähden poissa tolaltaan ja Minna ottaa ohjat käsiinsä. Wilhelmi aloittaa saunanlämmityksen ja yhdessä he tuovat Margareetan saunalle Anna Sofian jäädessä Iitan hoiviin.

Tällä välin Jaakko-isännälle on sattunut vahinko, ja tilanteen takia kukaan ei ole ehtinyt häntä huoltamaan. Jaakko on tästä raivoissaan; ettei vanhaa isäntää muka kukaan jouda auttamaan! Että paskaisissa lakanoissa joutuu makaamaan, onhan hän kuitenkin aatelinen! Kykenemättömänä liikkumaan hän raivoaa sängyssään aina kun kuulee jonkun kulkevan ohi.. Lopulta Minna hermostuu ja vaihtaa lakanat tarkoituksellisen kovin ottein.

Koska Wiljalempi ei ole vielä ehtinyt paikalle eikä Iita ole kykenevä auttamaan, Minna ja Wilhelmi joutuvat kahden auttamaan Margareetaa. Minna on ollut mukana yhdessä synnytyksessä, jossa vauva vain putkahti ulos ja Wilhelmin kokemuksen mukaan naiset menevät hetkeksi muualle ja tulevat takaisin vauvan kanssa. Poltot kovenevat, Margareeta alkaa uupua mutta synnytys ei edisty, vaikka kaikkea koitetaan. Lapsi on jumissa kohdunsuulla. Veren alkaessa vuotaa lähtee Wilhelmi kiireesti noutamaan Wiljalempeä hevosella. Margareetan epätoivo ja väsymys kohoavat siihen pisteeseen, että jäätyään kahden Minnan kanssa Margareeta pyytää tätä ottamaan puukon ja kaivamaan lapsen ulos. Margareetalla on sairaalloinen Anna Sofia hoidettavanaan eikä hän aio kuolla tähän. Minna kuitenkin päättää toisin. Kädet vapisten hän tekee puukolla pienet viillot kohdunsuuhun saadakseen otteen lapsen päästä. Lapsi tulee kuin tuleekin ulos, mutta on jo kuollut. Margareeta lysähtää lauteille ja hänen kohdustaan alkaa pulputa verta. Minnan loitsuamisesta huolimatta Margareeta kuolee tämän käsiin. Lapsenpäästäjä ehättää hätiin vain todetakseen kahden kuolleen.

Minna lähtee talolle ja puukolla uhaten antaa Kirstin kuulla kunniansa, tämähän ei tehnyt mitään auttaakseen. Wiljalempi ja Wilhelmi kantavat Margareetan ja lapsen riiheen odottamaan pesua. Iita näkee tämän ikkunasta ja murtuu siihen paikkaan.

Wiljalempi jää yöksi tukemaan murtunutta Iitaa, Minna tuudittaa Anna Sofian uneen palvelijainsiivessä ja Wilhelmi jää yksin istumaan ulkoportaille.

Valjakan kartanon väkeä

Parin pelin jälkeen pelissä on mukana useampi Minnan ja Wilhelmin elämään vaikuttava hahmo, jonka olemus kaipaa pientä tiivistystä kirjalliseen muotoon.

Kaarlo Valjakka, talon isäntä. Kolmissa kymmenissä oleva jäyhä ja jämäkkä aatelinen. Kaarlolla on huolehdittavanaan suvun kartano, vanha isänsä sekä vaimo ja tytär. Turhia puheita välttävä Kaarlo ottaa vastuunsa vakavasti ja se näkyy ajoittain hänen olemuksessaan. Kaarlo hymyilee harvoin ja nuoresta iästään huolimatta hänen ohimoillaan voi erottaa hopeisen häivähdyksen.

Jaakko Valjakka, vanha kuin mikä. Jaakko ei ole mikään helppo luonne, sen on moni huomannut vuosien saatossa. Jaakko on aina ollut tietoinen omasta asemastaan ja nyt talon vanhimpana mikään ei enää pidättele häntä.

Margareeta Valjakka, noin 25. Talon emäntä. Pieni, hento nainen jolla on ruskea kiharapehko ja tällä hetkellä muuhun vartaloon verrattuna huiman suuri vatsa – Margareeta on viimeisillään raskaana. Aatelisesta syntyperästään huolimatta Margareeta on luonteeltaan toiminnan ihminen, eikä mielellään istu turhan panttina vaan ottaa osaa arjen puuhiin.

Anna Sofia Valjakka, kaksi vuotta. Anna Sofia on äitinsä ja Iita-mamman silmäterä, eikä vähiten sen takia että tytön jalka havaittiin tämän synnyttyä epämuotoiseksi. Vasen jalka on oikeaa lyhyempi ja sen terä on kääntynyt taaksepäin. Toisin kuin kaitsijoitaan, kiero jalka ei Anna Sofian menoa estä, korkeintaan hidastaa.

Iita-mamma, neljissä kymmenissä. Iita tuli veljensä Aatamin kanssa taloon nuorena ja palvellut isäntäväkeä siitä saakka, Kaarloakin on hoitanut vastasyntyneestä asti. Iitan voimakkain piirre on muiden hyvinvoinnista huolehtiminen, yleensä hyvin kovaäänisen päivittelyn ryydittämänä. Iita on hyvin uskonnollinen ja vaikka nuorten touhuja pyrkiikin ymmärtämään, ei hän hyväksy jumalattomuutta taloudessaan.

Vanha Aatami, lähemmäs viidenkymmenen. Iitan leppoisaluontoinen veli, toimii renkien piällysmiehenä ja kaitsee alaisiaan hieman sisartaan löyhemmin.

Kirsti, suunnilleen kuudentoista. Kirsti on talossa jo pidempään palvellut karjapiika. Kirstille ominaisimpia piirteitä ovat vaaleat, lähes olemattomat kulmakarvat, hailakansinisten silmien pistävä katse sekä vaihteleva suhtautuminen ihmisiin.

Eetu Mähönen, viiden-kuudentoista. Laihan, pieni poika jolla on pörröinen, hieman punaiseen vivahtava tukka. Eetun isä lupasi pojan korvausta vastaan Valjakan kartanoon rengiksi eikä vapaampaan elämään tottunut Eetu ole siitä lainkaan iloinen. Eetu ei mielellään tottele ketään, edes omaa isäänsä.

Arjen alku

Minna ja Wilhelmi kohtasivat toisensa ensimmäistä kertaa Minnan kantaessa hammasta purren vettä sisään. Eilinen ryhmysauvanisku tuntui edelleen. Kuten voi odottaa, Minna sai rangaistuksensa vanhan isännän lyömisestä. Kymmenen raipaniskua on ehkä kuitenkin helpompi kestää kuin taivasalle joutuminen talvea vasten. Töistä piti kuitenkin suoriutua, piikojen emäntä kuitenkin sääli tyttöä ja antoi tälle keveimmät työt eli aamiaisen tarjoilun sairastelevalle Margareeta-rouvalle sekä pienen Anna Sofian vahtimisen.
Molemmat lähtivät hakemaan naapuritalosta uutta renkiä, kuritonta Eetu-poikaa, joka otti heti asiakseen koetella Wilhelmin auktoriteettia. Sotajuttujen kertominen sai pojan lopulta hiljenemään.
Nuoriso tuli taas illalla uusia tulokkaita raitille kysymään, mutta Minnasta ei haavanhoidon jälkeen ollut enää lähtijäksi. Nuoret käyttivät tämän paikallisen kylähullun, Rontti-Akan, talolla. Muutamia taisteluja kokeneelle veteraanille tilanteen jännittävyys ei kuitenkaan avautunut aivan samalla tavalla kuin paikalliselle nuorisolle...

Off-game: Ei jatkuvaa taustamusiikkia mun peleihini. Hajottaa keskittymisen vaikuttamatta kuitenkaan mitenkään huomionarvoisesti tunnelmaan.

Jumala

Tähän maailmanaikaan Suomessa jokainen kävi rippikoulun eikä sitä käymättömillä ollut naimisiin asiaa. Jokaiselle opetettiin pienestä pitäen, että Jumala on olemassa ja ihmisen kuuluu elää Häntä peläten ja tahtoaan totellen. Vaikka hahmon käsitykset nykyään olisivat minkälaiset tahansa, edellä mainitut seikat ovat kaiken pohjalla ja niiden tulisi vaikuttaa hahmon ajatteluun jollain tasolla. Tämä ei ole kuitenkaan mikään pieni juttu, vaan asia joka on lapsesta asti hahmon kalloon taottu. Toisin kuin ehkä nykyajassa, tänä teollisen ruoantuotannon aikakautena, Jumala ei ole mikään epämääräinen abstrakti asia vaan täyttä totta, kaiken luoja jonka tahdosta jokaisen elämä on kiinni. Jumalahan antaa sateen langeta maahan ja viljan kasvaa ja jos hän ei tätä salli, kuolee ihminen nälkään. Jumalan tahto näkyy siis hyvinkin suoraan arkisessa elämässä. Väärästä teosta seuraa aina rangaistus, vaikkei yksikään ihminen sitä näkisi tai kuulisi. Rangaistus taas vaikuttaa helposti kaikkiin muihin, joten olisi paras miettiä, miten elää.

Jotta pelaajille rakentuisi jonkinlainen kuva Jumalan merkityksestä hahmonsa elämässä, toivoisin jokaista miettimään omassa elämässään ihmistä, jota arvostaa yli muiden ja jonka sanalla on muita enemmän painoarvoa. Ihmistä, jonka kunnioitusta et halua menettää. Esimerkki voi olla kaukaa haettu, mutta tämän henkilön pitäminen mielessä mietittäessä hahmon suhtautumista Jumalaansa toivoakseni edes jotenkin konkretisoi jumalsuhdetta. Ja jos muita lähestymistapoja löytyy, niin on erittäin toivottavaa kertoa niistä täällä.

Ruokatietoutta

Seuraavana perustietoutta aterioista ja niiden sisällöistä.

Aamulla ei syöty heti: herätys oli kello neljältä, aamiainen seitsemältä. Aamiainen saattoi pitää sisällään puuron tai vellin, leipää ja suolakalaa sekä kirnupiimää. Jos oikein hyvin kävi, saattoi puuron kyytipoikana olla voisilmä tai tilkka maitoa. Oikein kylmänä talviaamuna päivä saattoi alkaa viinaryypyllä, jotta ulkona tarkenisi.

Puolinen kello kahdentoista maissa ja se oli päivän tukevin ateria. Puoliseen, jos se syötiin työmaalla kaukana kotoa kuten yleensä kesällä, kuului kylmiä ruokia kuten kukkoa, piirakoita, rieskaa tai suolakalaa sekä juomana sintua (= vedellä jatkettu maito tai piimä). Kotioloissa tarjottiin keittoa, yleensä liha- luu- tai kalakeittoa, leipää. Talvella saattoi tarjolla olla riistapaistia, jos metsällä onnisti.

Iltanen oli vuorossa töiden jälkeen siinä kahdeksan maissa, ja sitä varten ei erikseen valmistettu mitään vaan syötiin mitä päivälliseltä jäi. Iltasella pyrittiin kuitenkin syömään tuhdisti, koska aamun ateriaan oli aikaa ja se oli niukka.

Lihaa syötiin eniten syksyllä ja alkutalvella, jolloin sitä oli teurastusten jälkeen eniten saatavilla. Kevättalvi oli yleensä niukin varastojen vähetessä, pientä apua soi kalastuskauden alkaminen. Kesällä syötiinkin enemmän kala- ja maitoruokia. Ruokajuomana toimi piimä tai kalja, pelkkää maitoa käytettiin hyvin harvakseltaan ja yleensä sitä annettiin vain pikkulapsille. Jo edellä mainittua sintua joivat yleensä palkolliset ja köyhät. Aterian perusrungon muodostivat leipä, keitto ja suolakala.

Jokaisella oli oma puulusikkansa, jolla sai kauhoa keittoa yhteisestä kulhosta. Jokaisella oli myös oma veitsensä. Leipä nökötti paljaalla pöydällä ja suolakalat omassa kaukalossaan. Juotavat tarjottiin isoista puutuopeista. Ruoan jälkeen pesu hoitui nuolemalla oma lusikkansa ja laittamalla se yhteiseen lusikkahyllyyn seuraavaa ateriaa odottamaan.

Renki tuli taloon

Wilhelmi-renki saapui Kuopiosta mukaan Valjakan kartanon kuvioihin. Jätkä ehti taukopaikalla Koistisen pikkukylässä tehdä tuttavuutta paikallisen kievarin isännän kanssa. Perillä oli vastassa Iita-emäntä kukkoineen ja leipineen muuta talonväkeä unohtamatta. Vanha Aatami oli kaalien nostelussa selkänsä loukanneena sängyn pohjalla ja Wilhelmi joutui eläimiä ruokkimaan, vaikka vielä on palvelijoiden vapaaviikko. Illalla kävi kylän nuoren väen edustus kyselemässä tulokkaita raitille, mutta Wilhelmi oli matkasta (ja Iitan huolenpidosta) liian väsynyt ja Minna liian kipeä.

Offgame-huomiona: pelatessa käytetty murre löytää tiensä yllättävän helposti myös offgame-keskusteluun...

Pelimaailma viimein kokeiltavana

Savo pyörähti käyntiin piika-Minnan soolopelillä. Minna matkasi Kuopioon renkien päällysmiehen, vanhan Aatamin kyydissä. Perillä oli vastassa Aatamin sisko Iita notkuvine ruokatarjoiluineen sekä isäntäväestä Margareeta-rouva pienen Anna Sofiansa kanssa. Soolo oli ensimmäinen kosketus pelimaailmaan, toi esille korjattavia kohtia ja pisti juonikuvioita vireille.

Vielä kaksi sooloa pelattavana.

82 kysymystä hahmosta

Netin syövereistä löytyi alunperin sadan kohdan kysely hahmoa syventämään. Suomensin koko höskän ja jätin pois pelin meininkiin sopimattomat tai tarpeettomat asiat. Kaikkien olisi erittäin toivottavaa vastata näihin ennen pelin alkua.
Alkuperäinen sivu täällä.

Perusasiat

1. Keitä ovat/olivat vanhempasi? (Nimet, statukset, persoonallisuudet, jne.)

2. Onko sinulla sisaruksia? Millaisia he ovat?

3.Kuvaile olemustasi mahdollisimman tarkasti. Pituus, paino, hiusten ja silmien väri, luomet, arvet tai muut erikoisuudet.

4. Oletko allerginen, sairastatko jotain, kärsitkö jostakin fyysisestä ongelmasta?

5. Oletko oikea- vai vasenkätinen?

6. Miltä äänesi kuulostaa?

7. Mitä kuljetat yleensä mukanasi?

8. Onko sinulla outoja tai ärsyttäviä tapoja?

Lapsuus

9. Millainen lapsuutesi oli?

10. Mikä on varhaisin muistosi?

11. Missä ja keneltä opit taitosi?

12. Oliko sinulla lapsuudessasi roolimalleja? Jos oli, niin kuvaile millaisia.

13. Miten tulit toimeen muun perheesi kanssa?

14. Mitkä olivat lempipuuhiasi?

15. Millaisia luonteenpiirteitä osoitit lapsena? (Ovat voineet hävitä iän myötä)

16. Keitä olivat ystäväsi ja millaisia he olivat? Ovatko he vielä ystäviäsi?

17. Oletko suudellut jotakuta? Jos olet, ketä?

18. Oletko neitsyt? Jos et, kenelle sen menetit ja milloin?

Vaikuttimet

19. Mikä tapahtuma on eniten vaikuttanut elämääsi?

20. Kenellä on ollut sinuun suurin vaikutus?

21. Mitä pidät suurimpana saavutuksenasi?

22. Mitä kadut eniten?

23. Mikä on pahoin tekemäsi asia?

24. Oletko saanut rangaistusta mahdollisista rikkomuksistasi?

25. Millainen oli hetki, jolloin pelkäsit eniten elämäsi aikana?

26. Mikä on noloin sinulle tapahtunut asia?

27. Jos voisit muuttaa yhden asian menneisyydestäsi, mikä se olisi ja miksi?

28. Mikä on ihanin muistosi?

29. Mikä on kauhein muistosi?

Uskomukset ja mielipiteet

30. Oletko pohjimmiltasi optimisti vai pessimisti?

31. Mikä on suurin pelkosi?

32. Mitä ajattelet sukupuolisuudesta? Kuinka paljon tiedät aviollisista velvollisuuksista?

33. Pystyisitkö tappamaan? Millaisissa olosuhteissa pitäisit tappamista hyväksyttävänä tai tuomittavana?

34. Mikä on pahin asia, johon ihminen kykenee?

35. Oletko romanttinen?

36. Miten määrittelet onnistuneen elämän?

37. Kuinka uskonnollinen olet?

38. Kuinka rehellinen olet tunteistasi (eli onko sinulla ns. suojamuuri vai oletko hyvin avoin)?

39. Millaisia ennakkoluuloja sinulla on?

40. Mitä et suostuisi tekemään missään olosuhteissa? Miksi?

41. Minkä tai kenen puolesta kuolisit (tai muutoin olisit valmis menemään äärimmäisyyksiin)?

Suhteet muihin

42. Miten kohtelet muita ihmisiä (kohteliaasti, tylysti, pidätkö etäisyyttä…)? Muuttuuko tapasi kohdella ihmisiä sen mukaan, miten hyvin heidät tunnet?

43. Kuka on elämäsi tärkein ihminen ja miksi?

44. Ketä kunnioitat eniten ja miksi?

45. Keitä ovat ystäväsi? Missä he asuvat? Ovatko naimisissa?

46. Oletko koskaan ollut rakastunut? Jos olet, mitä tapahtui?

47. Millaisia ominaisuuksia haluat tulevalta puolisoltasi?

48. Oletko läheinen perheesi kanssa?

49. Jos tarvitsisit epätoivoisesti apua, kenen puoleen kääntyisit?

50. Kenen annat suojella itseäsi? Miksi?

51. Jos kuolisit tai katoaisit, kuka/ketkä jäisivät kaipaamaan?

52. Millaisia ihmisiä halveksit eniten ja miksi?

53. Vältätkö konflikteja vai riiteletkö kunnolla?

54. Omaksutko helposti johtajan roolin?

55. Viihdytkö ihmisjoukossa? Miksi/miksi et?

56. Välitätkö muiden mielipiteistä?

Lempiasiat ja inhokit

57. Mikä on lempipuuhasi vapaina hetkinäsi?

58. Mikä on arvokkain esineesi? (Rahallinen tai tunne)

59. Mikä on lempivärisi?

60. Mikä on lempiruokasi?

61. What is your idea of good entertainment (consider music, movies, art, etc.)?

62. Miten suhtaudut viinaan?

63. Mitkä asiat saavat sinut nauramaan?

64. Mikä saa sinut järkyttymään tai loukkaantumaan?

65. Miten reagoit stressaaviin tilanteisiin?

66. Oletko spontaani vai suunnitelmallinen?

67. Mitkä ovat suosikkivalituksenaiheesi?

Omakuva

68. Mikä on paras ominaisuutesi?

69. Mikä on suurin heikkoutesi?

70. Jos voisit muuttaa yhden asian itsessäsi, mikä se olisi?

71. Oletko introvertti vai ekstrovertti?

72. Oletko siisti vai sotkuinen tavoiltasi?

73. Missä kolmessa asiassa olet erittäin hyvä ja vastaavasti erittäin huono?

74. Pidätkö itsestäsi?

75. Minkä tavoitteen haluat eniten saavuttaa elämässäsi?

76. Missä näet itsesti viiden vuoden kuluttua?

77. Jos voisit valita, miten kuolisit?

78. Jos tietäisit, että tulet kuolemaan seuraavan 24h sisällä, mitkä kolme asiaa tekisit ennen sitä?

79. Mistä haluat tulla muistetuksi?

80. Mitkä kolme sanaa kuvaavat sinua parhaiten?

81. Millä kolmella sanalla muut sinua kuvalisivat?

82. Mitä haluaisit pelaajana sanoa hahmollesi?

Miksi pelataan?

Tarkoitus on saada tuntumaa aikalaisten maailmankuvaan. Ymmärtää, miksi asioihin suhtaudutaan tavalla joka on niin poikkeava nykyisestä. Ymmärtää syitä menneen ajan ihmisten tapaan käsittää maailma ja toimia siinä. Väline tähän on hahmo omine motiiveineen, haaveineen ja pelkoineen. Peli on täyttänyt tarkoituksensa, jos se pystyy luomaan tunteen siitä, millaista ehkä oli olla palkollinen 1700-luvun lopun maaseudulla. Ja jos se siinä sivussa on viihdyttävä ja jännittäväkin, niin aina parempi.

Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että realistinen lähestymistapa on toivottava. Kylän papille voi kyllä vittuilla julkisesti, mutta silloin on oltava myös valmis kohtaamaan muun kylän taholta tulevat sosiaaliset sanktiot. Ajan yhteiskunnassa vallitsi selvä paremmuusjärjestys ja tämä oli ihmisille itsestäänselvyys. Hahmolla saattaa olla omia mielipiteitään asiasta, mutta ylempää totellaan. Aina. Tottelemattomuudesta hierarkiassa korkeammalla olevalla on täysi oikeus rangaista alempaansa ja ainoastaan räikeimmät ja selvästi epäoikeudenmukaisimmat rangaistukset voivat herättää muissa paheksuntaa. Jos jätät noudattamatta isännän tai emännän käskyä hakea vettä ja saat selkääsi, olet rangaistuksesi täysin ansainnut.

On myös erittäin toivottavaa, että pelaajat osallistuvat pelin kulkuun tuomalla esiin omia ideioitaan ja ehdotuksiaan. Pelissä voi hyvin pistää liikkeelle hahmon kirkolla kuuleman juorun naapurikylän Saimista, joka teki aviottoman lapsen isäntänsä kanssa. Tieto on kuulopuhetta ja voi hyvinkin olla totta. Pelijohtajalla on kuitenkin viime kädessä oikeus päättää huhun todenperäisyydestä, jos se on täydessä ristiriidassa juonien kanssa. Ja jos jokin asia jäi epäselväksi tai jostain pitäisi saada enemmän tietoa, niin blogiin vaan maininta siitä. Pelin tapahtumien kommentointi blogissa on myös toivottavaa.

Kyläyhteisöstä ja työnteosta

Kylä oli hajanainen yhteisö, jossa talot sijaitsivat itäsuomalaisen tavan mukaan pienen matkan päässä toisistaan. Pelin kylä koostuu tietyllä alueella olevista taloista, jotka ovat keskimäärin 20 minuutin kävelymatkan päässä toisistaan. Lähimpään kylään on puolen päivän matka ja tie kulkee korpimetsän läpi. Naapurikylään ei kuitenkaan ihan noin vain lähdetty, siitä piti huolen oman talouden ylläpitoon tarvittu työmäärä.

Päivät ovat työntäyteisiä ja tehdyllä työllä pidetään väki hengissä vielä tulevaisuudessakin, eli työtä oli paljon ja se oli kovaa. Päivä alkoi yleensä siinä neljän maissa aamulla ja takaisin nukkumaan päästiin yhdeksän-kymmenen maissa. Suurin osa tällä välillä kului työn parissa, vapaata aikaa oli vasta illalla kun tärkeimmät hommat olivat valmiina.

Työn sisällön voisi määritellä seuraavasti: jos halusi leipää, täytyi ensin kyntää pelto, hankkia siemenet ja kylvää ne, korjata sato ja työstää se leivottavaan muotoon sekä paistaa lopputulos. Lihan saamiseksi pöytään piti ensin kasvattaa teuraseläin, tappaa se ja ottaa talteen kaikki hyödynnettävät osat. Ja jos halusi vielä elää talven yli, oli ruokatarpeita varattava suuri määrä ja säilöä ne sekä rakennettava tilat asumiseen ja säilyttämiseen. Kaiken tämän voi toki tehdä yksinkin, mutta on huomattavasti helpompaa jos työ jaetaan useamman ihmisen kesken.

Omavaraisuus oli avainsana, mutta vastaan tuli tilanteita joissa siihen ei kyetty. Tällöin astui kuvaan kyläyhteisön isoin etu eli naapuriapu. Jos jotain ei omasta taloudesta löytynyt tai ei siellä osattu tehdä, voi kysyä naapurista. Apua annettiin yleensä kernaasti, sillä kitsaus saattoi jonain päivänä kostautua jos avuntarve sattui omalle kohdalle ja tämän tiesivät kaikki.

Työnteko oli velvollisuus, josta vain harva ihminen oli vapaa. Talottomat ja vailla omaa tulonlähdettä olevat olivat palveluspakon alaisia eikä palvelupaikasta lähdetty niin vain kuten aiemmasta entrystä voi lukea. Jos ei ollut kattoa pään päälle, oli vastassa loputon korpimetsä, kaupungin köyhäintalo tai toivo siitä, että joku ottaisi taloonsa loiseksi. Loinen tai loismies oli siis toisen taloudessa asuva ihminen, joka ei maksanut vuokraa mutta teki tilan töitä elatuksensa korvaukseksi. Palvelijat erosivat loisista sillä, että heille maksettiin palkkaa elatuksen lisäksi.

Yhteisö vaikutti myös tiedonsaantiin, kun puhelimia ei ollut ja postikin toimi nykyistä pienemmässä ja epävarmemmassa mittakaavassa. Kylillä ja sunnuntaikirkossa sana kiersi ja varsinkin kirkko oli tärkein kanava virallisten tiedotusten päätymisessä rahvaalle. Epävirallisemmat, ihmisiä ja arjen tapahtumia koskevat asiat puhuttiin sitten naapureiden kesken.

Jotta yhteisö toimisi, on sillä oltava omat sääntönsä ja norminsa, joiden noudattamista se sitten valvoo tiukasti. Individualismi ei vielä tuohon aikaan ollut nostanut päätään ja usko Jumalaan oli itsestäänselvyys, joten ihmiset olivat yksi yhteisö Herran silmien edessä ja yhden töppäily saattoi tuoda rangaistuksen kaikkien päälle. Jumalahan antaa sateen langeta maahan ja sade on elinehto viljan kasvulle ja sadolle. Jos Jumala siis rangaistukseksi ei anna sataa, ovat kaikki pulassa. Rangaistuksen aiheuttaja pyrittiin siis palauttamaan hyvin nopeasti oikealle polulle, vaikka voimakeinoin.

Tälläisessa yhteisössä oli siis tärkeää, että se mikä näkyi muille oli kunnollista ja hyväksyttävää. Huono tai epäilyttävä maine hankaloitti kanssakäymistä muiden kanssa, ja kuten jo ylempänä on mainittu, tieto siitä että voi turvautua muihin teki yleensä niin epävarmasta elämästä hitusen varmempaa.

Yhteiskunnan rakenne ja faktoja palveluksesta

Peli sijoittuu reformaation läpikäyneeseen Suomeen, joka oli osa Ruotsia. Valtio ja kirkko yhdessä määräsivät laeista ja elämänmallista yleensä. Ihmisille opetettiin pienestä pitäen kristinoppi, yhteiskuntajärjestys ja maailmankäsitys ja tätä oppia valvottiin tiukalla jälkivalvonnalla (häpeärangaistukset, lukukinkerit). Keinoja tähän olivat mm. julkirippi, mustapenkki ja jalkapuu. Seurakunnan järjestystä valvoivat kuudennusmiehet, maallisissa asioissa käytettiin kihlakunnanoikeuksien lautamiehiä. Rikkeet kirjattiin ylös rippikirjaan, jossa ne säilyivät vaikka synti oli jo sovitettu. Ne kirjattiin myös todistukseen, joka piti olla muutettaessa pitäjästä toiseen. Tämä kirkkolaki oli voimassa 1860-luvulle asti.Yhteiskunta pyrittiin järjestämään niin, että jokainen kansalainen oli jonkun isännän alaisuudessa. Yleensä ihmiset olivat joko osa omaa perhettään tai palkollisina jonkun muun taloudessa. Erikoistapaukset, kuten köyhät, sairaat, orvot, mielisairaat ja muuten kyvyttömät olivat viranomaisten isännyyden alaisia. Hallitus hoiti maalliset asiat, kirkon virkamiehet hengelliset ja perhe kasvatti ja elätti kansalaista. Ihmisille iskostettiin tämä järjestys mieleen jo lapsena. Voimassa oli myös käsitys, että jokainen ihminen oli velvoitettu tekemään työtä elättääkseen itsensä ja samalla ylläpitääkseen yhteiskuntaa. Tästä seurasi palveluspakko, eli jokaisen täysi-ikäisen oli tehtävä työtä joko omassa perheessään tai toisen talossa. Vuodelta 1664 oli olemassa säädös, että renkiä tai piikaa tarvitseva ja paikkakunnalla toimettoman irtolaisen tietävä sai viedä pestirahan nimismiehelle, joka tarjosi sitä irtolaiselle. Kieltäytyminen johti rangaistukseen, pahimmillaan pakkotyöhön.

Siinä missä kuningas hallitsi valtakuntaa, hallitsi isäntä väkeään. Isäntä oli ensisijaisesti vastuussa Jumalalle, jota edusti pappi, ja toiseksi kuninkaalle jota edusti maallinen viranomainen. Isännällä oli ehdoton käskyvalta ja tähän kaikki olivat tottuneet jo lapsena. Tämän vastuulla oli koko talonsa väki, heidän käytöksensä ja moraalinsa puhtaus. Jos kävi niin, että isäntä epäonnistui velvollisuudessaan, tarttui virkavalta ongelmaan kovin ottein. Isännällä oli siis oikeus kurittaa lastaan ja alaistaan, kunhan kurituksen syyksi voitiin katsoa kaidalle tielle ohjaaminen tai huolimattoman palvelijan tapauksessa työhön ohjaaminen. Isännän tai emännän uhmaaminen oli rinnastettavissa oman vanhemman uhmaamisen, eli Mooseksen käskyjä vastaan.

Oikeudellisesti palvelija isäntäväkensä lapsi ja isäntä maksoi väestään henkirahaa valtiolle. Sopimus palveluksesta tehtiin suullisesti ja maksettiin pestiraha, jonka vastaanottaminen teki sopimuksesta sitovan. Pestaus oli sitova ja oli lailla kiellettyä maanitella toisen palvelijaa omaan palvelukseensa. Pestauspäivä oli lain mukaan mikkelinpäivä marras-lokakuun vaihteessa, palvelijoilla vapaaviikon aikana, jolloin hoidettiin myös siirtyminen uuteen taloon. Pesti oli yleensä vuoden mittainen, mutta oli myös mahdollista solmia sopimus lyhyemmäksi ajaksi esimerkiksi kiireisten töiden ajaksi. Tapana oli, että vain työstä maksetaan eli isännällä oli oikeus pidättää palkasta sairaspäivät. Irtisanomisaika oli neljä viikkoa, sen rikkomisesta seurasi pestirahan palauttaminen. Jos lähti palveluksesta kesken kaiken, joutui pestirahan lisäksi maksamaan vuoden palkan isännälle. Palveluksesta ei voinut lähteä kevyin perustein, hyväksyttäviä syitä olivat esimerkiksi elämää asiat kuin tartuntataudin vaara tai huono ruoka.

Blogin ja pelin henki

Blogin tarkoitus on olla sijoituspaikka pelin tapahtumille ja pelaajat voivat kommentoida mielensä mukaan tapahtuneita asioita. Se on jopa toivottavaa. Myös hahmojen pelikertojen väliin sijoittuvia toimia voi kirjata tänne. Blogi toimii (toivottavasti) kollektiivisena muistina, koska peli kuitenkin sijoittuu tiiviiseen yhteisöön, jossa ihmiset tuntevat toisensa. Tulossa on siis infoa yhteiskunnasta, kylästä sekä sen asukeista.

Ajan yhteisössä juoruilla oli suuri merkitys. Ilkeät juorut saattoivat pahimmillaan pilata syyttömänkin ihmisen maineen niin, että tämä joutui iäkseen epäilyksen alaiseksi. Nuoren naisen tai miehen haaveet avioliitosta saattoivat kariutua pahoihin puheisiin. On toivottavaa, että pelaajat keksivät juoruja ja tuovat niitä peliin joko pelin aikana tai blogissa. Joillain puheilla saattaa olla perääkin…

Pelissä pyritään mahdollisimman suureen ajanmukaisuuteen, mutta rajat venyvät tarpeen mukaan. Jos vastaan tulee peliin täydellisesti sopiva, mutta myöhempään aikaan sijoittuva yksityiskohta, niin siitä vaan.

Peli jakautuu vuodenaikojen mukaan, joista ensimmäinen on talvi. Peli alkaa lokakuussa palvelijoiden vapaaviikon loputtua heidän saapuessan uuteen pestipaikkaansa. Yhteen vuodenaikaan sisältyy 2-3 pelikertaa, tarpeen mukaan enemmänkin.

Peli sai innoituksensa Verjnuarmun keikalta maaliskuussa 2006 ja lisäpontta bändin musiikista. Savon henkeen sopii myös Hugo Simbergin Sallittu.

Pyhät ja pahat

Syntitietoa hahmontekoa avittamaan. Huomatkaa myös syntitesti.

Blogi auki

Blogi on pystyssä, matskua tulossa.