Yhteiskunnan rakenne ja faktoja palveluksesta

Peli sijoittuu reformaation läpikäyneeseen Suomeen, joka oli osa Ruotsia. Valtio ja kirkko yhdessä määräsivät laeista ja elämänmallista yleensä. Ihmisille opetettiin pienestä pitäen kristinoppi, yhteiskuntajärjestys ja maailmankäsitys ja tätä oppia valvottiin tiukalla jälkivalvonnalla (häpeärangaistukset, lukukinkerit). Keinoja tähän olivat mm. julkirippi, mustapenkki ja jalkapuu. Seurakunnan järjestystä valvoivat kuudennusmiehet, maallisissa asioissa käytettiin kihlakunnanoikeuksien lautamiehiä. Rikkeet kirjattiin ylös rippikirjaan, jossa ne säilyivät vaikka synti oli jo sovitettu. Ne kirjattiin myös todistukseen, joka piti olla muutettaessa pitäjästä toiseen. Tämä kirkkolaki oli voimassa 1860-luvulle asti.Yhteiskunta pyrittiin järjestämään niin, että jokainen kansalainen oli jonkun isännän alaisuudessa. Yleensä ihmiset olivat joko osa omaa perhettään tai palkollisina jonkun muun taloudessa. Erikoistapaukset, kuten köyhät, sairaat, orvot, mielisairaat ja muuten kyvyttömät olivat viranomaisten isännyyden alaisia. Hallitus hoiti maalliset asiat, kirkon virkamiehet hengelliset ja perhe kasvatti ja elätti kansalaista. Ihmisille iskostettiin tämä järjestys mieleen jo lapsena. Voimassa oli myös käsitys, että jokainen ihminen oli velvoitettu tekemään työtä elättääkseen itsensä ja samalla ylläpitääkseen yhteiskuntaa. Tästä seurasi palveluspakko, eli jokaisen täysi-ikäisen oli tehtävä työtä joko omassa perheessään tai toisen talossa. Vuodelta 1664 oli olemassa säädös, että renkiä tai piikaa tarvitseva ja paikkakunnalla toimettoman irtolaisen tietävä sai viedä pestirahan nimismiehelle, joka tarjosi sitä irtolaiselle. Kieltäytyminen johti rangaistukseen, pahimmillaan pakkotyöhön.

Siinä missä kuningas hallitsi valtakuntaa, hallitsi isäntä väkeään. Isäntä oli ensisijaisesti vastuussa Jumalalle, jota edusti pappi, ja toiseksi kuninkaalle jota edusti maallinen viranomainen. Isännällä oli ehdoton käskyvalta ja tähän kaikki olivat tottuneet jo lapsena. Tämän vastuulla oli koko talonsa väki, heidän käytöksensä ja moraalinsa puhtaus. Jos kävi niin, että isäntä epäonnistui velvollisuudessaan, tarttui virkavalta ongelmaan kovin ottein. Isännällä oli siis oikeus kurittaa lastaan ja alaistaan, kunhan kurituksen syyksi voitiin katsoa kaidalle tielle ohjaaminen tai huolimattoman palvelijan tapauksessa työhön ohjaaminen. Isännän tai emännän uhmaaminen oli rinnastettavissa oman vanhemman uhmaamisen, eli Mooseksen käskyjä vastaan.

Oikeudellisesti palvelija isäntäväkensä lapsi ja isäntä maksoi väestään henkirahaa valtiolle. Sopimus palveluksesta tehtiin suullisesti ja maksettiin pestiraha, jonka vastaanottaminen teki sopimuksesta sitovan. Pestaus oli sitova ja oli lailla kiellettyä maanitella toisen palvelijaa omaan palvelukseensa. Pestauspäivä oli lain mukaan mikkelinpäivä marras-lokakuun vaihteessa, palvelijoilla vapaaviikon aikana, jolloin hoidettiin myös siirtyminen uuteen taloon. Pesti oli yleensä vuoden mittainen, mutta oli myös mahdollista solmia sopimus lyhyemmäksi ajaksi esimerkiksi kiireisten töiden ajaksi. Tapana oli, että vain työstä maksetaan eli isännällä oli oikeus pidättää palkasta sairaspäivät. Irtisanomisaika oli neljä viikkoa, sen rikkomisesta seurasi pestirahan palauttaminen. Jos lähti palveluksesta kesken kaiken, joutui pestirahan lisäksi maksamaan vuoden palkan isännälle. Palveluksesta ei voinut lähteä kevyin perustein, hyväksyttäviä syitä olivat esimerkiksi elämää asiat kuin tartuntataudin vaara tai huono ruoka.