Kirkkomaan uudet asukit

Minna heräsi sunnuntaiaamuna raipaniskujen haavojen tykytykseen ja päätti olla mahdollisimman sairas välttääkseen kirkkoonmenon. Iita kuitenkin antoi hörpyn kotipolttoista ”troppia”, eikä selkä enää vaivannut. Tosin vanhasta tottumuksesta annostelu oli Vanhalle Aatamille sopivaa ja hentoisempi Minna olikin kevyessä hiprakassa kirkossa. Tämä ei jäänyt kylän emänniltä huomiotta. Wilhelmin osaksi tuli vahtia sekä Minnaa että Eetua, joista jälkimmäistä riivaa koti-ikävä.

Talonväki on hädin tuskin ehtinyt kotiin, kun lähetti Kuopiosta tulee hakemaan Kaarloa, kaupungissa on kiireellinen asia hoidettavana. Koska on sunnuntai eikä mitään erityisiä velvollisuuksia hoidettavana, Wilhelmi ja Minna päättävät lähteä tutkimaan läheisiä metsiä ja kävellä Syvärijärven rannalle. Eetu kuitenkin pysäyttää heidät ennen kuin ovat ehtineet edes poistua kotipihasta. Margareetan synnytys on alkanut ja Iita käski hakea heti apua. Kirsti on jo lähetetty lapsenpäästäjä Wiljalempeä hakemaan. Iita on silmin nähden poissa tolaltaan ja Minna ottaa ohjat käsiinsä. Wilhelmi aloittaa saunanlämmityksen ja yhdessä he tuovat Margareetan saunalle Anna Sofian jäädessä Iitan hoiviin.

Tällä välin Jaakko-isännälle on sattunut vahinko, ja tilanteen takia kukaan ei ole ehtinyt häntä huoltamaan. Jaakko on tästä raivoissaan; ettei vanhaa isäntää muka kukaan jouda auttamaan! Että paskaisissa lakanoissa joutuu makaamaan, onhan hän kuitenkin aatelinen! Kykenemättömänä liikkumaan hän raivoaa sängyssään aina kun kuulee jonkun kulkevan ohi.. Lopulta Minna hermostuu ja vaihtaa lakanat tarkoituksellisen kovin ottein.

Koska Wiljalempi ei ole vielä ehtinyt paikalle eikä Iita ole kykenevä auttamaan, Minna ja Wilhelmi joutuvat kahden auttamaan Margareetaa. Minna on ollut mukana yhdessä synnytyksessä, jossa vauva vain putkahti ulos ja Wilhelmin kokemuksen mukaan naiset menevät hetkeksi muualle ja tulevat takaisin vauvan kanssa. Poltot kovenevat, Margareeta alkaa uupua mutta synnytys ei edisty, vaikka kaikkea koitetaan. Lapsi on jumissa kohdunsuulla. Veren alkaessa vuotaa lähtee Wilhelmi kiireesti noutamaan Wiljalempeä hevosella. Margareetan epätoivo ja väsymys kohoavat siihen pisteeseen, että jäätyään kahden Minnan kanssa Margareeta pyytää tätä ottamaan puukon ja kaivamaan lapsen ulos. Margareetalla on sairaalloinen Anna Sofia hoidettavanaan eikä hän aio kuolla tähän. Minna kuitenkin päättää toisin. Kädet vapisten hän tekee puukolla pienet viillot kohdunsuuhun saadakseen otteen lapsen päästä. Lapsi tulee kuin tuleekin ulos, mutta on jo kuollut. Margareeta lysähtää lauteille ja hänen kohdustaan alkaa pulputa verta. Minnan loitsuamisesta huolimatta Margareeta kuolee tämän käsiin. Lapsenpäästäjä ehättää hätiin vain todetakseen kahden kuolleen.

Minna lähtee talolle ja puukolla uhaten antaa Kirstin kuulla kunniansa, tämähän ei tehnyt mitään auttaakseen. Wiljalempi ja Wilhelmi kantavat Margareetan ja lapsen riiheen odottamaan pesua. Iita näkee tämän ikkunasta ja murtuu siihen paikkaan.

Wiljalempi jää yöksi tukemaan murtunutta Iitaa, Minna tuudittaa Anna Sofian uneen palvelijainsiivessä ja Wilhelmi jää yksin istumaan ulkoportaille.

Valjakan kartanon väkeä

Parin pelin jälkeen pelissä on mukana useampi Minnan ja Wilhelmin elämään vaikuttava hahmo, jonka olemus kaipaa pientä tiivistystä kirjalliseen muotoon.

Kaarlo Valjakka, talon isäntä. Kolmissa kymmenissä oleva jäyhä ja jämäkkä aatelinen. Kaarlolla on huolehdittavanaan suvun kartano, vanha isänsä sekä vaimo ja tytär. Turhia puheita välttävä Kaarlo ottaa vastuunsa vakavasti ja se näkyy ajoittain hänen olemuksessaan. Kaarlo hymyilee harvoin ja nuoresta iästään huolimatta hänen ohimoillaan voi erottaa hopeisen häivähdyksen.

Jaakko Valjakka, vanha kuin mikä. Jaakko ei ole mikään helppo luonne, sen on moni huomannut vuosien saatossa. Jaakko on aina ollut tietoinen omasta asemastaan ja nyt talon vanhimpana mikään ei enää pidättele häntä.

Margareeta Valjakka, noin 25. Talon emäntä. Pieni, hento nainen jolla on ruskea kiharapehko ja tällä hetkellä muuhun vartaloon verrattuna huiman suuri vatsa – Margareeta on viimeisillään raskaana. Aatelisesta syntyperästään huolimatta Margareeta on luonteeltaan toiminnan ihminen, eikä mielellään istu turhan panttina vaan ottaa osaa arjen puuhiin.

Anna Sofia Valjakka, kaksi vuotta. Anna Sofia on äitinsä ja Iita-mamman silmäterä, eikä vähiten sen takia että tytön jalka havaittiin tämän synnyttyä epämuotoiseksi. Vasen jalka on oikeaa lyhyempi ja sen terä on kääntynyt taaksepäin. Toisin kuin kaitsijoitaan, kiero jalka ei Anna Sofian menoa estä, korkeintaan hidastaa.

Iita-mamma, neljissä kymmenissä. Iita tuli veljensä Aatamin kanssa taloon nuorena ja palvellut isäntäväkeä siitä saakka, Kaarloakin on hoitanut vastasyntyneestä asti. Iitan voimakkain piirre on muiden hyvinvoinnista huolehtiminen, yleensä hyvin kovaäänisen päivittelyn ryydittämänä. Iita on hyvin uskonnollinen ja vaikka nuorten touhuja pyrkiikin ymmärtämään, ei hän hyväksy jumalattomuutta taloudessaan.

Vanha Aatami, lähemmäs viidenkymmenen. Iitan leppoisaluontoinen veli, toimii renkien piällysmiehenä ja kaitsee alaisiaan hieman sisartaan löyhemmin.

Kirsti, suunnilleen kuudentoista. Kirsti on talossa jo pidempään palvellut karjapiika. Kirstille ominaisimpia piirteitä ovat vaaleat, lähes olemattomat kulmakarvat, hailakansinisten silmien pistävä katse sekä vaihteleva suhtautuminen ihmisiin.

Eetu Mähönen, viiden-kuudentoista. Laihan, pieni poika jolla on pörröinen, hieman punaiseen vivahtava tukka. Eetun isä lupasi pojan korvausta vastaan Valjakan kartanoon rengiksi eikä vapaampaan elämään tottunut Eetu ole siitä lainkaan iloinen. Eetu ei mielellään tottele ketään, edes omaa isäänsä.

Arjen alku

Minna ja Wilhelmi kohtasivat toisensa ensimmäistä kertaa Minnan kantaessa hammasta purren vettä sisään. Eilinen ryhmysauvanisku tuntui edelleen. Kuten voi odottaa, Minna sai rangaistuksensa vanhan isännän lyömisestä. Kymmenen raipaniskua on ehkä kuitenkin helpompi kestää kuin taivasalle joutuminen talvea vasten. Töistä piti kuitenkin suoriutua, piikojen emäntä kuitenkin sääli tyttöä ja antoi tälle keveimmät työt eli aamiaisen tarjoilun sairastelevalle Margareeta-rouvalle sekä pienen Anna Sofian vahtimisen.
Molemmat lähtivät hakemaan naapuritalosta uutta renkiä, kuritonta Eetu-poikaa, joka otti heti asiakseen koetella Wilhelmin auktoriteettia. Sotajuttujen kertominen sai pojan lopulta hiljenemään.
Nuoriso tuli taas illalla uusia tulokkaita raitille kysymään, mutta Minnasta ei haavanhoidon jälkeen ollut enää lähtijäksi. Nuoret käyttivät tämän paikallisen kylähullun, Rontti-Akan, talolla. Muutamia taisteluja kokeneelle veteraanille tilanteen jännittävyys ei kuitenkaan avautunut aivan samalla tavalla kuin paikalliselle nuorisolle...

Off-game: Ei jatkuvaa taustamusiikkia mun peleihini. Hajottaa keskittymisen vaikuttamatta kuitenkaan mitenkään huomionarvoisesti tunnelmaan.

Jumala

Tähän maailmanaikaan Suomessa jokainen kävi rippikoulun eikä sitä käymättömillä ollut naimisiin asiaa. Jokaiselle opetettiin pienestä pitäen, että Jumala on olemassa ja ihmisen kuuluu elää Häntä peläten ja tahtoaan totellen. Vaikka hahmon käsitykset nykyään olisivat minkälaiset tahansa, edellä mainitut seikat ovat kaiken pohjalla ja niiden tulisi vaikuttaa hahmon ajatteluun jollain tasolla. Tämä ei ole kuitenkaan mikään pieni juttu, vaan asia joka on lapsesta asti hahmon kalloon taottu. Toisin kuin ehkä nykyajassa, tänä teollisen ruoantuotannon aikakautena, Jumala ei ole mikään epämääräinen abstrakti asia vaan täyttä totta, kaiken luoja jonka tahdosta jokaisen elämä on kiinni. Jumalahan antaa sateen langeta maahan ja viljan kasvaa ja jos hän ei tätä salli, kuolee ihminen nälkään. Jumalan tahto näkyy siis hyvinkin suoraan arkisessa elämässä. Väärästä teosta seuraa aina rangaistus, vaikkei yksikään ihminen sitä näkisi tai kuulisi. Rangaistus taas vaikuttaa helposti kaikkiin muihin, joten olisi paras miettiä, miten elää.

Jotta pelaajille rakentuisi jonkinlainen kuva Jumalan merkityksestä hahmonsa elämässä, toivoisin jokaista miettimään omassa elämässään ihmistä, jota arvostaa yli muiden ja jonka sanalla on muita enemmän painoarvoa. Ihmistä, jonka kunnioitusta et halua menettää. Esimerkki voi olla kaukaa haettu, mutta tämän henkilön pitäminen mielessä mietittäessä hahmon suhtautumista Jumalaansa toivoakseni edes jotenkin konkretisoi jumalsuhdetta. Ja jos muita lähestymistapoja löytyy, niin on erittäin toivottavaa kertoa niistä täällä.

Ruokatietoutta

Seuraavana perustietoutta aterioista ja niiden sisällöistä.

Aamulla ei syöty heti: herätys oli kello neljältä, aamiainen seitsemältä. Aamiainen saattoi pitää sisällään puuron tai vellin, leipää ja suolakalaa sekä kirnupiimää. Jos oikein hyvin kävi, saattoi puuron kyytipoikana olla voisilmä tai tilkka maitoa. Oikein kylmänä talviaamuna päivä saattoi alkaa viinaryypyllä, jotta ulkona tarkenisi.

Puolinen kello kahdentoista maissa ja se oli päivän tukevin ateria. Puoliseen, jos se syötiin työmaalla kaukana kotoa kuten yleensä kesällä, kuului kylmiä ruokia kuten kukkoa, piirakoita, rieskaa tai suolakalaa sekä juomana sintua (= vedellä jatkettu maito tai piimä). Kotioloissa tarjottiin keittoa, yleensä liha- luu- tai kalakeittoa, leipää. Talvella saattoi tarjolla olla riistapaistia, jos metsällä onnisti.

Iltanen oli vuorossa töiden jälkeen siinä kahdeksan maissa, ja sitä varten ei erikseen valmistettu mitään vaan syötiin mitä päivälliseltä jäi. Iltasella pyrittiin kuitenkin syömään tuhdisti, koska aamun ateriaan oli aikaa ja se oli niukka.

Lihaa syötiin eniten syksyllä ja alkutalvella, jolloin sitä oli teurastusten jälkeen eniten saatavilla. Kevättalvi oli yleensä niukin varastojen vähetessä, pientä apua soi kalastuskauden alkaminen. Kesällä syötiinkin enemmän kala- ja maitoruokia. Ruokajuomana toimi piimä tai kalja, pelkkää maitoa käytettiin hyvin harvakseltaan ja yleensä sitä annettiin vain pikkulapsille. Jo edellä mainittua sintua joivat yleensä palkolliset ja köyhät. Aterian perusrungon muodostivat leipä, keitto ja suolakala.

Jokaisella oli oma puulusikkansa, jolla sai kauhoa keittoa yhteisestä kulhosta. Jokaisella oli myös oma veitsensä. Leipä nökötti paljaalla pöydällä ja suolakalat omassa kaukalossaan. Juotavat tarjottiin isoista puutuopeista. Ruoan jälkeen pesu hoitui nuolemalla oma lusikkansa ja laittamalla se yhteiseen lusikkahyllyyn seuraavaa ateriaa odottamaan.

Renki tuli taloon

Wilhelmi-renki saapui Kuopiosta mukaan Valjakan kartanon kuvioihin. Jätkä ehti taukopaikalla Koistisen pikkukylässä tehdä tuttavuutta paikallisen kievarin isännän kanssa. Perillä oli vastassa Iita-emäntä kukkoineen ja leipineen muuta talonväkeä unohtamatta. Vanha Aatami oli kaalien nostelussa selkänsä loukanneena sängyn pohjalla ja Wilhelmi joutui eläimiä ruokkimaan, vaikka vielä on palvelijoiden vapaaviikko. Illalla kävi kylän nuoren väen edustus kyselemässä tulokkaita raitille, mutta Wilhelmi oli matkasta (ja Iitan huolenpidosta) liian väsynyt ja Minna liian kipeä.

Offgame-huomiona: pelatessa käytetty murre löytää tiensä yllättävän helposti myös offgame-keskusteluun...

Pelimaailma viimein kokeiltavana

Savo pyörähti käyntiin piika-Minnan soolopelillä. Minna matkasi Kuopioon renkien päällysmiehen, vanhan Aatamin kyydissä. Perillä oli vastassa Aatamin sisko Iita notkuvine ruokatarjoiluineen sekä isäntäväestä Margareeta-rouva pienen Anna Sofiansa kanssa. Soolo oli ensimmäinen kosketus pelimaailmaan, toi esille korjattavia kohtia ja pisti juonikuvioita vireille.

Vielä kaksi sooloa pelattavana.